Kiitos kaikesta!
Uhraamastasi ajasta,
pyyteettömästä avusta.
Näit laivani kelluvan
kauan sitten uponneen.
Opetit uimaan uudelleen.
Vesille tuntemattomille
lentämään yli kuusien.
Pidemmälle,
kauemmas kuin olin koskaan lentänyt
vuorille lumihuippuisille,
josta hymyni loistaa
kuin nouseva aurinko
vihdoinkin näkyvänä
muodostaen sateenkaaren
kuolleen maan herättävistä
ilonkyynelistäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti