tekojen kertovan
enemmän kuin sanojen,
kompensoinko
vain oman ilmaisuni puutteita?
Koska en osaa paremminkaan sanoa
rakastavani,
kuin lupaamalla
halaavani sinua, kun olet surullinen
näyttäväni sinulle
itselleni tärkeimmät paikat ja ihmiset
iloitsevani onnistumisiasi kuin omiani
hyväksyväni sinut sellaisena kuin olet.
Mutta kun yritän pukea sanoiksi
lupausteni taustalla olevat tunteet,
villiintyvät perhoset vatsassani
nousten ylös
kurkkuani kuristaen.
Täyttävät ajatukseni siipiensä lepatuksella
vieden sanat toivottoman kauas
jättäen minut katsomaan
kauniita kasvojasi
ja miettimään,
miksi teet minut mykäksi,
tuntemattomaksi itselleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti